Kuolemanpelosta kärsivä Jack Gladney toimii Hitler-laitoksen esimiehenä Kukkulan collegessa. Jackin elämää rikastuttavat viides vaimo Babette, sekä neljä lasta. Suureksi järkytyksekseen päähenkilömme huomaa, että myös Babette kammoaa kuolemaa, jopa niin paljon, että on hankkinut kokeellista lääkitystä elämää terrorisoivaan pelkoonsa.
Onko päähenkilön suuri lapsikatras hänen pääsylippunsa kuolemattomuuteen? Vai auttaako tunnetun historiallisen henkilön mahti kuolemanpelkoon? Ehkäpä "roskalehtitelineissä on kaikki se mitä tarvitsemme, kaikki mikä ei ole ruokaa eikä rakkautta."
Valkoinen kohina on alun hitauden jälkeen mukaansatempaava kirja, jossa kuolema on läsnä taustalla koko ajan. Kirja ei kuitenkaan synkistele liikaa, vaan antaa välillä huumorinkin kukkia arkisten asioiden keskellä. Laadukkaan satiirin ystävänä en voinut olla pitämättä Don DeLillon tarjoamasta matkasta amerikkalaisen unelman kulisseihin.
Don DeLillo: Valkoinen kohina
(Tammi, 1985 (suomeksi 1986), 358 s.)
Kokonaistilanne:
967/15600 sivua
4/52 kirjaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti