Yksitoistavuotiaan Momo-pojan elämä muuttuu, kun hän tutustuu lähikaupan omistajaan, kotitarvefilosofi Herra Ibrahimiin. Koraaninsa sanoja mieluusti lainaava Herra Ibrahim tuntuu ymmärtävän Momoa paljon paremmin kuin hänen yksinhuoltajaisänsä ja kaksikon välille syntyy pikkuhiljaa luottamus.
Momon isä heittäytyy elämäänsä pettyneenä junan alle ja Herra Ibrahim anoo Momon huoltajuutta. Huoltajuusasian selvittyä kaksikko lähtee pitkälle matkalle Pariisista Herra Ibrahimin kotiseudulle, Turkkiin. Tältä matkalta Momo palaa muuttuneena ihmisenä.
Filosofinen teos ei ohuudestaan huolimatta ole pelkkä suupala luettavaksi, vaan kirja antaa ajattelemisen aihetta pitkäksi ajaksi lukemisen jälkeenkin. Kirja taipui Francois Dupeyronin ohjauksessa myös elokuvaksi pari vuotta ilmestymisensä jälkeen. Haluan ehdottomasti kokea Koraanin kukkaset myös elokuvaversiona, niin hyvän lukemisen jälkeisen tunteen kirja jätti.
Eric-Emmanuel Schmitt: Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset
(Like, 2001 (suomeksi 2005), 87 s.)
Kokonaistilanne:
2673/15600 sivua
14/52 kirjaa
maanantai 22. helmikuuta 2010
perjantai 19. helmikuuta 2010
M #13: Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
Fedja-setä on kuusivuotias poika, joka päättää muuttaa omilleen maaseudulle. Mukaansa hän ottaa Matroskin-kissan ja näin kaksikko lähtee linja-auton kyydissä kohti pientä Prostokvashinon kylää. Perillä he tapaavat Musti-koiran ja yhdessä kolmikko etsii kodin kylän tyhjillään olevista asunnoista, joita onkin koko liuta kyläläisten muutettua joukolla uuteen kerrostalokompleksiin.
Asetuttuaan taloksi siistivät uudet asukkaat talonsa asumiskuntoon. Pian he hankkivat myös Mirri-lehmän sekä Mitja-traktorin. Sekä Matroskin että Musti ovat siitä erikoisia eläimiä, että he ovat oppineet puhumaan entisen omistajansa, professori Sjominin huostassa. Fedja-setä ja kumppanit nauttivat vapaudesta ja toveruudesta, kunnes Fedja-setä kylmettää itsensä ja sairastuu. Fedja-sedän vanhemmat tulevat hätiin ja vievät hänet kaupunkiin paranemaan. Matroskin ja Musti päättävät jäädä maalle asumaan ja kutsuvat Fedja-sedänkin lomilla käymään.
Mukavasti episodeittain etenevä tarina jaksaa viehättää hieman lukijaa ja kirja onkin erittäin suosittu Suomessa. Suosittelen lämpimästi
Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira
(Otava, 1974 (suomeksi 1975), 112 s.)
Kokonaistilanne:
2586/15600 sivua
13/52 kirjaa
Asetuttuaan taloksi siistivät uudet asukkaat talonsa asumiskuntoon. Pian he hankkivat myös Mirri-lehmän sekä Mitja-traktorin. Sekä Matroskin että Musti ovat siitä erikoisia eläimiä, että he ovat oppineet puhumaan entisen omistajansa, professori Sjominin huostassa. Fedja-setä ja kumppanit nauttivat vapaudesta ja toveruudesta, kunnes Fedja-setä kylmettää itsensä ja sairastuu. Fedja-sedän vanhemmat tulevat hätiin ja vievät hänet kaupunkiin paranemaan. Matroskin ja Musti päättävät jäädä maalle asumaan ja kutsuvat Fedja-sedänkin lomilla käymään.
Mukavasti episodeittain etenevä tarina jaksaa viehättää hieman lukijaa ja kirja onkin erittäin suosittu Suomessa. Suosittelen lämpimästi
Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira
(Otava, 1974 (suomeksi 1975), 112 s.)
Kokonaistilanne:
2586/15600 sivua
13/52 kirjaa
tiistai 16. helmikuuta 2010
M #12: Zaharia Stancu - Costandina
Romanialainen kirjailija Zaharia Stancu oli itselle aivan uusi tuttavuus siinä mielessä, että en ollut hänen kirjojaan aiemmin lukenut. Hieman Andrus Kivirähkin Riihiukon tunnelmissa tässä Romanian köyhälle maaseudulle sijoittuvassa tarinassa mennään eteenpäin.
Tarinan alkaa kun kirjan kertojan, nuoren Darie-pojan kasvattisisar Costandina tulee kylään. Costandina on tullut pyytämään kasvattivanhemmiltaan maapalaa, joka kansanperinteen mukaan hänelle kuuluu. Kasvattiäiti Maria koettaa kirjaimellisesti takoa järkeä Costandinan päähän, mutta tämä ei vähästä säikähdä vaan pysyy vaatimuksissaan vakaasti, sillä Costandinan mies Diga on uhannut hakata tämän jos hän palaa kotiin tyhjin käsin.
Väkivallan ja köyhyyden lisäksi yksi merkittävä tekijä tarinassa on viina. Viinaa juovat niin lapset kuin aikuiset ja onpa naapurin viisivuotias poika kuollutkin alkoholimyrkytykseen juotuaan liikaa tsuikkaa.
Vaikka teemat synkkiä tarinassa ovatkin, on mukana aimo annos mustaa huumoria. Daniil Harmsin ja Andrus Kivirähkin kirjoitusten ystävät saavat varmasti aikansa kulumaan tämän Zaharia Stancun pienen mestariteoksen kanssa.
Zaharia Stancu: Costandina
(Tammi, 1960 (suomeksi 1975), 123 s.)
Kokonaistilanne:
2474/15600 sivua
12/52 kirjaa
Tarinan alkaa kun kirjan kertojan, nuoren Darie-pojan kasvattisisar Costandina tulee kylään. Costandina on tullut pyytämään kasvattivanhemmiltaan maapalaa, joka kansanperinteen mukaan hänelle kuuluu. Kasvattiäiti Maria koettaa kirjaimellisesti takoa järkeä Costandinan päähän, mutta tämä ei vähästä säikähdä vaan pysyy vaatimuksissaan vakaasti, sillä Costandinan mies Diga on uhannut hakata tämän jos hän palaa kotiin tyhjin käsin.
Väkivallan ja köyhyyden lisäksi yksi merkittävä tekijä tarinassa on viina. Viinaa juovat niin lapset kuin aikuiset ja onpa naapurin viisivuotias poika kuollutkin alkoholimyrkytykseen juotuaan liikaa tsuikkaa.
Vaikka teemat synkkiä tarinassa ovatkin, on mukana aimo annos mustaa huumoria. Daniil Harmsin ja Andrus Kivirähkin kirjoitusten ystävät saavat varmasti aikansa kulumaan tämän Zaharia Stancun pienen mestariteoksen kanssa.
Zaharia Stancu: Costandina
(Tammi, 1960 (suomeksi 1975), 123 s.)
Kokonaistilanne:
2474/15600 sivua
12/52 kirjaa
M #11: Howard Waldrop - Musiikkia miesäänille ja lentäville lautasille
Erikoinen novellikokoelma on tämä Waldropin teos. Vaihtoehtoista historiaa ja tieteiskirjallisuutta yhdistelevä tyyli häilyy todellisuuden ja mielikuvituksen rajamailla. Paavo Nurmen faniksi tunnustautuva kirjailija on kirjoittanut pienen esipuheen jokaiselle teoksen seitsemälle novellille. Tämänkaltainen taustatieto olisi mielestäni kiinnostava lisä moneen muuhunkin novellikokoelmaan.
Ensimmäisessä tarinassa nimeltä "Rumat kanat", kuljemme nuoren ornitologin, Paul Linberlin, mukana jo sukupuuttoon kuolleiden dodo-lintujen jäljillä. Bussimatkalla hän tapaa sattumalta naisen, joka väittää nähneensä lapsuudessaan naapuritilalla kasvatettavan dodoja. Ensimmäinen havainto lajista tehtiin vuonna 1507 ja nykytiede on arvioinut lajin säilyneen vuoteen 1690 asti.
Kirjassa tutustutaan myös mielenkiintoiseen urheilulajiin, zen-sumopainiin, tarinassa nimeltä "Ihmisvuori Katkero". Ihmisvuori Katkero on painija, joka ei ajattele valkoista hevosta. Ihmisvuori Katkero on tunnettu kasvissyöjä ja erään kerran hänen pahin kilpakumppaninsa tuo otteluun mukanaan rasvaisen hampurilaisen. Tämä saa Ihmisvuori Katkeron keskittymisen herpaantumaan ja hän häviää ottelun. Revanssi tulee myöhemmin ja saa painijan juhlimaan voittoa varsin mielenkiintoisella tavalla. Itse lajista vielä sen verran, että zen-sumopainissa painijat eivät koske toisiinsa, vaan koettavat saada kilpailijan kehästä pelkän mielen voimalla.
Waldropin novellikokoelmaa voisin suositella Douglas Adamsin ystäville, sillä kirjailijoiden huumorissa on paljon samaa.
Howard Waldrop: Musiikkia miesäänille ja lentäville lautasille
(Kirjava, 2007 (suomeksi 2007), 199 s.)
Kokonaistilanne:
2351/15600 sivua
11/52 kirjaa
Ensimmäisessä tarinassa nimeltä "Rumat kanat", kuljemme nuoren ornitologin, Paul Linberlin, mukana jo sukupuuttoon kuolleiden dodo-lintujen jäljillä. Bussimatkalla hän tapaa sattumalta naisen, joka väittää nähneensä lapsuudessaan naapuritilalla kasvatettavan dodoja. Ensimmäinen havainto lajista tehtiin vuonna 1507 ja nykytiede on arvioinut lajin säilyneen vuoteen 1690 asti.
Kirjassa tutustutaan myös mielenkiintoiseen urheilulajiin, zen-sumopainiin, tarinassa nimeltä "Ihmisvuori Katkero". Ihmisvuori Katkero on painija, joka ei ajattele valkoista hevosta. Ihmisvuori Katkero on tunnettu kasvissyöjä ja erään kerran hänen pahin kilpakumppaninsa tuo otteluun mukanaan rasvaisen hampurilaisen. Tämä saa Ihmisvuori Katkeron keskittymisen herpaantumaan ja hän häviää ottelun. Revanssi tulee myöhemmin ja saa painijan juhlimaan voittoa varsin mielenkiintoisella tavalla. Itse lajista vielä sen verran, että zen-sumopainissa painijat eivät koske toisiinsa, vaan koettavat saada kilpailijan kehästä pelkän mielen voimalla.
Waldropin novellikokoelmaa voisin suositella Douglas Adamsin ystäville, sillä kirjailijoiden huumorissa on paljon samaa.
Howard Waldrop: Musiikkia miesäänille ja lentäville lautasille
(Kirjava, 2007 (suomeksi 2007), 199 s.)
Kokonaistilanne:
2351/15600 sivua
11/52 kirjaa
perjantai 12. helmikuuta 2010
M #10: Camille Flammarion - Urania
Camille Flammarion oli kuuluisa ranskalainen tähtitieteilijä ja kirjailija, joka kirjoitti sekä tähtitiedettä popularisoivia tietokirjoja, että kaunokirjallisuutta tieteiskirjallisuuden muodossa. Kovin valistushenkinen tuntuu Uraniakin olevan, valitettavasti. Tämäntyyppiseen paatokseen tahtoo vain ajan hammas puraisemaan melkoisen vahvasti ja niin on käynyt tässäkin tapauksessa.
Sielunvaelluksesta Marsiin ja unessa tapahtuvasta astraalimatkailusta ammentava Urania oli pienestä sivumäärästään huolimatta raskasta luettavaa. Vaikka itse en kirjasta juuri pitänytkään, ei kirjaa lukukelvottomaksi voi haukkua ja joitakin lukijoita voi kirjan runollinen tyyli viehättää.
Camille Flammarion: Urania
(Biokustannus, 1889 (suomeksi 2. painos 2007), 124 s.)
Kokonaistilanne:
2152/15600 sivua
10/52 kirjaa
Sielunvaelluksesta Marsiin ja unessa tapahtuvasta astraalimatkailusta ammentava Urania oli pienestä sivumäärästään huolimatta raskasta luettavaa. Vaikka itse en kirjasta juuri pitänytkään, ei kirjaa lukukelvottomaksi voi haukkua ja joitakin lukijoita voi kirjan runollinen tyyli viehättää.
Camille Flammarion: Urania
(Biokustannus, 1889 (suomeksi 2. painos 2007), 124 s.)
Kokonaistilanne:
2152/15600 sivua
10/52 kirjaa
M #9: Philip Roth - Ei sanasta miestä
Amerikanjuutalaisen Philip Rothin viidestä novellista koostuva "Ei sanasta miestä" pureutuu amerikkalaiseen elämänmenoon juutalaisista lähtökohdista. Ensimmäisessä tarinassa nimeltä "Juutalaisten käännytys", nuori poika kyseenalaistaa opettajansa käsityksiä jumalasta oppilaitoksen katolta käsin. Lyhyen, parikymmentäsivuisen tarinan kantava ajatus on, että "ketään ei pitäisi lyödä Jumalan takia".
Seuraavassa tarinassa nimeltä "Uskonsa puolustaja" tutustumme nuoreen alokkaaseen, joka on ottanut asiakseen parin toverinsa kanssa pitää yllä juutalaisia perinteitä vuoden 1945 sodanjälkeisessä armeijamaailmassa. Kantahenkilöstöön kuuluva juutalainen kersantti epäilee pojan tarkoitusperiä vähemmän epäitsekkäiksi kuin päällepäin näyttääkään. Tässä tarinassa valheellisesti uskonsa taakse kätkeytyvä tuntee lopulta oman heikkoutensa tosipaikan tullen.
Kirjan sivuilla tapaamme myös Epsteinin, jota vaimo epäilee uskottomuudesta pienen rohtuman takia luullen tätä merkiksi sukupuolitaudista. Epstein on jo vanhempi mies ja näin varsin tyypillinen päähenkilö Philip Rothin kirjoihin. Ikääntymisen vaikutusta ihmiseen mielenkiintoisella tavalla tutkaileva novelli on mielestäni kirjan paras.
Taitavana kirjoittana Roth saa jokaiseen tarinaan taiottua henkeä mukaan, eikä kirjan parissasadassa sivussa ole mukana yhtään ylimääräistä sivua.
Philip Roth: Ei sanasta miestä
(WSOY, 1959 (suomeksi 1972), 203 s.)
Kokonaistilanne:
2028/15600 sivua
9/52 kirjaa
Seuraavassa tarinassa nimeltä "Uskonsa puolustaja" tutustumme nuoreen alokkaaseen, joka on ottanut asiakseen parin toverinsa kanssa pitää yllä juutalaisia perinteitä vuoden 1945 sodanjälkeisessä armeijamaailmassa. Kantahenkilöstöön kuuluva juutalainen kersantti epäilee pojan tarkoitusperiä vähemmän epäitsekkäiksi kuin päällepäin näyttääkään. Tässä tarinassa valheellisesti uskonsa taakse kätkeytyvä tuntee lopulta oman heikkoutensa tosipaikan tullen.
Kirjan sivuilla tapaamme myös Epsteinin, jota vaimo epäilee uskottomuudesta pienen rohtuman takia luullen tätä merkiksi sukupuolitaudista. Epstein on jo vanhempi mies ja näin varsin tyypillinen päähenkilö Philip Rothin kirjoihin. Ikääntymisen vaikutusta ihmiseen mielenkiintoisella tavalla tutkaileva novelli on mielestäni kirjan paras.
Taitavana kirjoittana Roth saa jokaiseen tarinaan taiottua henkeä mukaan, eikä kirjan parissasadassa sivussa ole mukana yhtään ylimääräistä sivua.
Philip Roth: Ei sanasta miestä
(WSOY, 1959 (suomeksi 1972), 203 s.)
Kokonaistilanne:
2028/15600 sivua
9/52 kirjaa
maanantai 1. helmikuuta 2010
M #8: Alexander Trocchi - Nuori Adam
Joe ansaitsee leipäänsä apupoikana paremmat päivänsä nähneellä proomulla, joka seilaa Clyde-jokea pitkin kapteeninsa Leslien määräysvallan alla. Proomulla elävät myös Leslien nuori vaimo Ella ja hänen poikansa Jim. Eräänä aamuna Joe ja Leslie löytävät joesta nuoren naisen ruumiin. Tarinan kertoja Joe, paljastaa pikkuhiljaa tietävänsä kuolleesta naisesta paljon enemmän kuin on antanut alussa ymmärtää. Nuorta miestä rupeaa myös kielletty hedelmä kapteenin vaimon, Ellan, muodossa kiinnostamaan. Joen levoton veri ei kuitenkaan taivu Ellan avioliittounelmien edessä, vaan veri vetää takaisin tielle, ulos parisuhteen lämmöstä.
Takakansi kehuu kirjaa Beat-kirjallisuuden klassikoksi ja mikäpä minä olen sitä kieltämään. Kirja oli hyvin tiivis ja elävästi kirjoitettu paketti. Vaikka rikoskirjallisuus ei oma ykköslajini kirjallisuuden saralla olekaan, pidin tästä Trocchin Skotlannin vesille sijoittuvasta teoksesta kovasti. Suosittelen kokeilemaan.
Alexander Trocchi: Nuori Adam
(Like, 1954 (suomeksi 2004), 151 s.)
Kokonaistilanne:
1825/15600 sivua
8/52 kirjaa
Takakansi kehuu kirjaa Beat-kirjallisuuden klassikoksi ja mikäpä minä olen sitä kieltämään. Kirja oli hyvin tiivis ja elävästi kirjoitettu paketti. Vaikka rikoskirjallisuus ei oma ykköslajini kirjallisuuden saralla olekaan, pidin tästä Trocchin Skotlannin vesille sijoittuvasta teoksesta kovasti. Suosittelen kokeilemaan.
Alexander Trocchi: Nuori Adam
(Like, 1954 (suomeksi 2004), 151 s.)
Kokonaistilanne:
1825/15600 sivua
8/52 kirjaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)