M #6: Lino Aldani - Jääristi

Katolisen kirkon pappi ja lähetystyöntekijä Isä Francisco Morales käy Lino Aldanin Jääristissä kamppailua omantunnon kysymysten kanssa. Kirjan takautumiin ja nykyhetkeen perustuva kerronta paljastaa papin epävarmuuden suhteessa itseensä ja muihin inhimillisellä tavalla.

Marsissa syntynyt Isä Morales on polttanut takanaan tarpeeksi siltoja joutuakseen kauniille Geronille, planeetalle joka polttaa muut kuin alkuasukkaat loppuun kymmenkertaisella nopeudella. Uuden kansansa keskuudessa lähetystyötä tehdessään pappi rikkoo vanhoja lupauksiaan ja jopa pappisvalaansa vastaan taistelussaan kansan sielujen puolesta.

Lino Aldanin kerronta soljuu läpi kirjan rennosti, eikä sorru retosteluun taikka julistamiseen. Ekologinen sanomakaan ei tule silmille, vaan pysyy hyvin kirjan hengen mukaisena. Jääristi on vahvoja mielikuvia herättävä kirja onnistuneen tiiviissä paketissa. Suosittelen.

Lino Aldani: Jääristi
(Like, 1989 (suomeksi 1996), 180 s.)

Kokonaistilanne:
1483/15600 sivua
6/52 kirjaa

M #5: M. John Harrison - Nova Swing

Film noirista ja suomalaisesta tangosta ammentava avaruusturismieepos Nova Swing on jatkoa Tähtivaeltaja-palkinnon saaneelle romaanille Valo. Vaikka teoksen voi itsenäisesti lukeakin, auttaa Valon lukeminen maailman ja taustojen hahmottamisessa oleellisesti.

Pääosien surulliset hahmot kulkevat kirjan myötä kohti kohtaloaan tiedostaen itsekin omat vajavaisuutensa. Tummat, muttei täysin lohduttomat, sävyt lisäävät teoksen lukukokemukseen aimo ripauksen luettavuutta, jota viihteellisestä tieteisfiktiosta monesti uupuu.

Vaikka aivan Valon nopeuteen ei Harrisonin kynä Nova Swingissä heilahdakaan, niin erittäin luettavasta kirjasta on taasen kysymys. Suosittelen Valon ystäville.

M. John Harrison: Nova Swing
(Like, 2002 (suomeksi 2008), 336 s.)

Kokonaistilanne:
1303/15600 sivua
5/52 kirjaa

M #4: Don DeLillo - Valkoinen kohina

Kuolemanpelosta kärsivä Jack Gladney toimii Hitler-laitoksen esimiehenä Kukkulan collegessa. Jackin elämää rikastuttavat viides vaimo Babette, sekä neljä lasta. Suureksi järkytyksekseen päähenkilömme huomaa, että myös Babette kammoaa kuolemaa, jopa niin paljon, että on hankkinut kokeellista lääkitystä elämää terrorisoivaan pelkoonsa.

Onko päähenkilön suuri lapsikatras hänen pääsylippunsa kuolemattomuuteen? Vai auttaako tunnetun historiallisen henkilön mahti kuolemanpelkoon? Ehkäpä "roskalehtitelineissä on kaikki se mitä tarvitsemme, kaikki mikä ei ole ruokaa eikä rakkautta."

Valkoinen kohina on alun hitauden jälkeen mukaansatempaava kirja, jossa kuolema on läsnä taustalla koko ajan. Kirja ei kuitenkaan synkistele liikaa, vaan antaa välillä huumorinkin kukkia arkisten asioiden keskellä. Laadukkaan satiirin ystävänä en voinut olla pitämättä Don DeLillon tarjoamasta matkasta amerikkalaisen unelman kulisseihin.

Don DeLillo: Valkoinen kohina
(Tammi, 1985 (suomeksi 1986), 358 s.)

Kokonaistilanne:
967/15600 sivua
4/52 kirjaa

M #3: Frederik Pohl & C. M. Kornbluth - Avaruuden kauppamiehet

Avaruuden kauppamiehet paljastui kulutusyhteiskuntaa kovalla kädellä arvostelevaksi satiiriksi, jossa mainosmies Mitchell Courtenayn arvomaailma joutuu koetukselle.

Ihmiskunta on ahneuksissaan käyttänyt maan voimavaroja niin surutta, että Venuksen asuttaminen tulee ajankohtaiseksi. Päähenkilö Courtenayn johtama mainososasto saa tehtäväkseen tehdä Venuksesta haluttu kohde. Kuluttaja on kirjassa mainosmiesten karjaa, jonka haluja ohjailee tähtiluokkaan kuuluvat ihmiset täysin ilman tunnontuskia.

Kirjaa on helppo suositella etenkin tieteiskirjallisuuden ystäville, mutta ekologista ja ekonomista riistoa satiirin keinoin käsittelevä teos sopii varmasti monen muunkin pirtaan.

Frederik Pohl & C. M. Kornbluth: Avaruuden kauppamiehet
(WSOY, 1953 (suomeksi 1975), 206 s.)

Kokonaistilanne:
609/15600 sivua
3/52 kirjaa

M #2: Tuomas Anton - Ääretön matka

Tähän filosofiaa ja uskonnollisia kysymyksiä käsittelevään kirjaan ei kannata tarttua edes äärimmäisessä kirjallisuuden nälässä. Pöytälaatikkoraapustuksen tasolle jäävä pohdinta lähinnä ärsyttää etenkin huonon kielensä ja epäonnistuneen taiton takia.

Kirjan aihe, kiirastuli ja omista virheistä oppiminen, antaisi aihetta huomattavasti sisältörikkaampaan toteutukseen, mutta tälläisenaan Ääretön matka jää pienoisromaaninakin torsoksi.

Tuomas Anton: Ääretön matka
(Books on Demand (omakustanne), 2009, 86 s.)

Kokonaistilanne:
403/15600 sivua
2/52 kirjaa

M #1: J. Pekka Mäkelä - Karsta

Jonkun on luettava suomalaisten tieteiskirjailijoiden kirjoittamat kirjat, eli kirja viikossa -haaste on avattu. Tavoitteenani on lukea vuoden aikana 52 kirjaa (300 sivua * 52 = 15600 sivua). Suurempia kaunokirjallisia tavoitteita en aseta, vaan luen niitä kirjoja mitkä sattuvat kiinnostamaan.

J. Pekka Mäkelän Karsta edustaa hyvin modernia kotimaista tieteiskirjallisuutta, joka ei häpeä ulkomaisten vastineiden rinnalla yhtään. Mäkelän neljäs romaani karistaa harteiltaan tieteiskirjallisuuteen helposti liitettävän macho-leiman pois jättämällä päähenkilön sukupuolen kertomatta.

Hamaan tulevaisuuteen sijoittuva teos kertoo avaruussodan romuja siivoavista pätkätyöläisistä, joiden hermoja suljettu tila koettelee. Suvaitsevaisuuden sanomaa modernissa avaruuspaketissa tarjoava opus sopii varmasti lajityypistä pitävän käteen, vaikka varsinaisesta kirjallisuuden merkkipaalusta ei kysymys olekaan.

J. Pekka Mäkelä: Karsta
(Like, 2009, 317 s.)

Kokonaistilanne:
317/15600 sivua
1/52 kirjaa