Erikoinen novellikokoelma on tämä Waldropin teos. Vaihtoehtoista historiaa ja tieteiskirjallisuutta yhdistelevä tyyli häilyy todellisuuden ja mielikuvituksen rajamailla. Paavo Nurmen faniksi tunnustautuva kirjailija on kirjoittanut pienen esipuheen jokaiselle teoksen seitsemälle novellille. Tämänkaltainen taustatieto olisi mielestäni kiinnostava lisä moneen muuhunkin novellikokoelmaan.
Ensimmäisessä tarinassa nimeltä "Rumat kanat", kuljemme nuoren ornitologin, Paul Linberlin, mukana jo sukupuuttoon kuolleiden dodo-lintujen jäljillä. Bussimatkalla hän tapaa sattumalta naisen, joka väittää nähneensä lapsuudessaan naapuritilalla kasvatettavan dodoja. Ensimmäinen havainto lajista tehtiin vuonna 1507 ja nykytiede on arvioinut lajin säilyneen vuoteen 1690 asti.
Kirjassa tutustutaan myös mielenkiintoiseen urheilulajiin, zen-sumopainiin, tarinassa nimeltä "Ihmisvuori Katkero". Ihmisvuori Katkero on painija, joka ei ajattele valkoista hevosta. Ihmisvuori Katkero on tunnettu kasvissyöjä ja erään kerran hänen pahin kilpakumppaninsa tuo otteluun mukanaan rasvaisen hampurilaisen. Tämä saa Ihmisvuori Katkeron keskittymisen herpaantumaan ja hän häviää ottelun. Revanssi tulee myöhemmin ja saa painijan juhlimaan voittoa varsin mielenkiintoisella tavalla. Itse lajista vielä sen verran, että zen-sumopainissa painijat eivät koske toisiinsa, vaan koettavat saada kilpailijan kehästä pelkän mielen voimalla.
Waldropin novellikokoelmaa voisin suositella Douglas Adamsin ystäville, sillä kirjailijoiden huumorissa on paljon samaa.
Howard Waldrop: Musiikkia miesäänille ja lentäville lautasille
(Kirjava, 2007 (suomeksi 2007), 199 s.)
Kokonaistilanne:
2351/15600 sivua
11/52 kirjaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti